Täällä taas!

Hei taas kaikki vanhat ja uudet lukijat! Päätin aloittaa, tai oikeastaan jatkaa vanhaa blogiharrastustani. Tää homma aikanaan jäi, sillä bloggaaminen ei sopinut silloiseen elämäntilanteeseen ja vei paljon aikaa. Joko siksi, että olen hieman tuuliviiri, tai yksinkertaisesti siksi, että olen mammalomalla ja minulla on yhtäkkiä hurjan paljon enemmän a-i-k-a-a, minua alkoi taas houkuttaa ajatus pienimuotoisesta kirjoittelusta. Oli miten oli, päätin että jatkan kirjoittelua satunnaisesti omaan tahtiini. Toivon, että sekä vanhat että uudet lukijat löytäisivät tiensä tänne -blogini nimi muuttui, mutta blogini osoite pysyi melkein samana. Ennen kirjoitin siis lifestyle-tyylistä blogia nimeltään Valkoinen uni. Toivon, että tämä Missä elämä koskettaa -blogi voisi antaa osittain samantyyppistä voimaa, ihmetystä tai ihan vain iloa ihmisten arkiin ihan kuin edeltäjänsäkin.

Entä minä, kirjoittaja blogin takaa? Olen 23-vuotias kahden pienen tytön äiti sekä vaimo, ja asustelen perheineni Etelä-Suomessa. Olen luonnonläheinen, haaveileva esteetikko ja hieman levottomalla mielellä sekä kysymyksiä täynnä olevalla sydämellä varustettu. Valokuvaan, runoilen ja kynäilen milloin mitäkin. Olen juuri valmistunut sosionomiksi (+lastentarhanopettajan kelpoisuus) ja haluan kehittää itseni jatkuvasti, lähinnä kyllä elämänkoulun ja ihmisten avulla. Rakastan sitä tunnetta, kun ihmisyyden rajapinnassa esteet katoavat, mahdoton muuttuu mahdolliseksi ja sulkeutunut avoimeksi. Voin olla samaan aikaan itsevarma ja hyvin epävarma, rauhallinen ja kiivas, toivoa täynnä ja hieman epätoivoinen. Hieman ehkä monimutkaista, mutta onneksi elämässä erilaiset jaksot vaihtelevat. Toisinaan pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Kysyn edelleen suuria kysymyksiä tulevaisuuteni suhteen, ja harjoitan kiitollisuutta joka päivä. Siinä pientä pintaraapaisua, lisää ajatuksia itsestä, elämästä ja ihmisistä tulee, kun aika koittaa. Tahtoisin, että ihmiset kohtaisivat toisensa ilman ennakko-oletuksia ja lokerointia. -Tämä on muuten piirre, mihin tulee aina itsekin välillä törmättyä, vaikkei haluaisi.

On tämä kevät minulle vain uusien tuulien, voimaantumisen ja energian aikaa. Keväällä 2011 aloitin ensimmäisen blogini, ja nyt jälleen kevät on ajankohtana. Minusta muuten tuntuu, että kunnon talveakaan ei täällä meillä päin ollut- välillä toki pakkasta, mutta se ei koskaan kestänyt kauan. Siksi kai kevät-olo on ollut päällä jo jonkin aikaa. Kadut ovat sulia, linnut visertävät jo ja satunnaisia uusia kasvejakin saatta nousta sieltä täältä aurinkoisilla paikoilla. Sekin on jännä, että luulin saavani talvivauvan, joka onkin tuntunut täysin kevätvauvalta, kuten esikoisemme:)

Haluaisin kuitenkin muistuttaa teitä lukijani, että blogi on yksi monista itseilmaisun muodoista. Tämä ei ole tilitystenkohtaamispaikka tai päiväkirja, ei myöskään vaadi minua pakolla kirjoittamaan. Blogi on pintaraapaisu, tai oikeastaan paloja elämästäni, mutta eivät totuus tai edes puolia elämääni. Siksi kuulumisten vaihto tosielämässä ei todellakaan ole turhaa, sillä blogi ei kerro kaikkea kuulumisiani jatkossakaan:) Suodatan siis reilulla kädellä asioita toisinaan, ehdottomasti haluan pitää tämän enemmän positiivisten ja kivojen asioiden jakamispaikkana. Positiivisuutta ei kuitenkaan tässä maassa järin liikaa ole, joten siksi tämä rajanveto. Minusta myös hyvä poikii lisää hyvää- negatiivisuus taas lisää itseään. No joo, pitemmittä puheitta, tervetuloa blogiini!:)

Kuvat ovat arkikuvia helmikuulta; muun muassa synttäreiltäni ja ensimmäisiä ja viimeisiä (?) talvisia otoksia nyt vähään aikaan.