löydän ehkä jotain itsestäni

 Alakulosta aurinkoon,
  muuttolaatikoiden keskellä,
elämä jatkuu.
Ystävät toivat mukanaan tuulahduksen raikkautta ja elämänmakua
 työelämää ja sen haasteita,
    Uuden-Seelannin kokemuksia reppureissaajan sanoin
ja ajatuksen
että maailman mittakaavassa
usein omat ongelmat ovat niin äärettömän pieniä.

 Kävin tänään tyttöjen kans kaupungilla ja puistossa.
Pappa kadulta kysyi, mitä kuvaan.
Puita, yksityiskohtia,
  taidan tallettaa kameraani pitkästä aikaa kaupunkinäkymää ja meidän arkea täällä
sillä pian on aika
kääntää sivu ja jatkaa elämää erilaisissa maisemissa
    siellä, missä elämä  k o s k e t t a a  taas
Sydänystävien ja siskojen kanssa nauraessa,
  löydän ehkä jotain itsestäni
mikä täällä on liian lähellä
ettei näe

 minä rakastan aurinkoa,
pieniä kauniita asioita
  ja tulevaa tuntematonta

vaikka pelottaa hyvällä tavalla.

03042015

Pääsiäisen tunnelmaa, miehen odottamista reissusta kotiin, kahvihetkiä ja ajatustenvirtaa. Levotonta aikaa toisaalta, kun ei tiedä kaikkea, mieli kuplii ja toisaalta päässä asuu epätoivo. Pienen uhmaikäisen kädet hamuavat onneksi vielä joskus äidin syliin.
Silittäen ja suukottaen näitä rakkaita arki maistuu taas,
  ja mietin, miten pienet asiat oikeasti tuovat onnen.

Päivisin lasten pakkaaminen tuplarattaisiin ja ahtaan hissin kautta ulos tuntuu toisinaan työläältä, ja haaveilen, että seuraavassa kodissa olisi edes pieni oma piha.

Tuoksutan pienokaistani, jossa on vielä joskus vauvantuoksu. Ihastelen esikoistani, joka on oppinut taidokkaasti uusia juttuja ja maalaa jo keskittyneesti.

 Elämä on tunteita, hetkiä,
voimauttavaa arkea.

 Kun vain muistaisi
olla epärajoittunut, nähdä pitkälle ja kohdata kaikki ihmiset ilman kuorta
   ja että huumori kantaa aina,
ja että miten monipuolisia vaihtoehtoja
elämässä onkaan.

Miten mahtava tunne on
  kun kaatumisen jälkeen nousee taas
luottaen tulevaan.

sinä hengität hiljaa ja täytät huoneen

Kuvia kuluneelta viikolta. Maitokahvia, ajatusten kirjoittelua päiväkirjaan, L:n ja A:n kans leikkejä, tulevaisuudensuunnitelmia, monia puhelinsoittoja läheisten kans ja mukavia kohtaamisia ihmisiin. Viimeiset pari päivää on mennyt kotona yh:na lasten kans, ku mies hoitelemassa asioita pohjoisessa. Näyttää pahasti (hyvästi) siltä, että meidän perhe olis tekemässä isoja liikkuja, ja muutto uuteen kaupunkiin vois olla muutamien askelten päässä. Toivotaan, et kaikki menee hyvin uudella suunnalla ja et unelmat mahdollistuvat. Nyt pääsiäisen viettoon!

tulevaisuus hakusessa

Tässäpä taas sekapostaus, olkaas hyvä.
Viime aikoina elämä on ollut ylä- ja alamäkeä, onnistumista ja epäonnistumista. Tulevaisuuden pohdintaa ja muistuttelua siitä, että elän vuoden tai viiden vuoden päästä omien valintojen seurauksia. Itse päätän, haluanko hyvää vai huonoa. Teen päätökset vain itseäni varten, en muita miellyttääkseni. Onneksi aina elämä lopulta voittaa -eihän elämän mahtavat hetket tuntuis miltään, ellei tiedettäis miltä heikommat hetket tuntuu.

 Ollaan ihasteltu makkarin ikkunasta kauniita auringonlaskuja.

 Sari-tädin hattu lainassa Lumialla. Sarppa tuli Suomeen ja meille kylään:)

 GHD -uus suoristusrautani, joka on ollut pitkään ostoslistalla.

 Yritin jälleen opetella syömään avokadoa -heikolla tuloksella. Muu safka olikin sit hyvää!

 Oltiin yks viikonloppu siskoni perheen luona maalla. Ah mikä lasten paratiisi siellä onkaan.

 Ruut-tyttönen askartelee.

 Kivaaa!

 Trikkaajat.

 Poikettiin samalla reissulla Vaasassa toisen siskoni luona, sekä Porin ystävillä myös.

 Reissusta palattuamme lämpö oli saanut koivunsilmut aukeamaan:)

 Home sweet home.

 Aurinko värjää kauniiksi kaiken. Ja voi miten leikkokukat ja kasvit piristävätkään.

Meidän pikku pörröpää.

On päiviä, jolloin pohdin enemmän elämäni ja elämämme suuntaa. Asuinpaikka, työt, mahdollinen opiskelu, henkilökohtaiset valinnat ja kasvu -kaikki ovat asioita jotka tietyllä tapaa hakevat nyt muotoaan. Vaikka välillä tuntuu todella turhauttavalta ja kurjalta, kun tulevaisuuteen ei voi nähdä, silti luotan; asioilla on tapana järjestyä. Ihanaa torstaita tyypit!