maanantai 20. huhtikuuta 2015

löydän ehkä jotain itsestäni

 Alakulosta aurinkoon,
  muuttolaatikoiden keskellä,
elämä jatkuu.
Ystävät toivat mukanaan tuulahduksen raikkautta ja elämänmakua
 työelämää ja sen haasteita,
    Uuden-Seelannin kokemuksia reppureissaajan sanoin
ja ajatuksen
että maailman mittakaavassa
usein omat ongelmat ovat niin äärettömän pieniä.
 Kävin tänään tyttöjen kans kaupungilla ja puistossa.
Pappa kadulta kysyi, mitä kuvaan.
Puita, yksityiskohtia,
  taidan tallettaa kameraani pitkästä aikaa kaupunkinäkymää ja meidän arkea täällä
sillä pian on aika
kääntää sivu ja jatkaa elämää erilaisissa maisemissa
    siellä, missä elämä  k o s k e t t a a  taas
Sydänystävien ja siskojen kanssa nauraessa,
  löydän ehkä jotain itsestäni
mikä täällä on liian lähellä
ettei näe
 minä rakastan aurinkoa,
pieniä kauniita asioita
  ja tulevaa tuntematonta

vaikka pelottaa hyvällä tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!