Alakulosta aurinkoon,
muuttolaatikoiden keskellä,
elämä jatkuu.
Ystävät toivat mukanaan tuulahduksen raikkautta ja elämänmakua
työelämää ja sen haasteita,
Uuden-Seelannin kokemuksia reppureissaajan sanoin
ja ajatuksen
että maailman mittakaavassa
usein omat ongelmat ovat niin äärettömän pieniä.
Kävin tänään tyttöjen kans kaupungilla ja puistossa.
Pappa kadulta kysyi, mitä kuvaan.
Puita, yksityiskohtia,
taidan tallettaa kameraani pitkästä aikaa kaupunkinäkymää ja meidän arkea täällä
sillä pian on aika
kääntää sivu ja jatkaa elämää erilaisissa maisemissa
siellä, missä elämä k o s k e t t a a taas
Sydänystävien ja siskojen kanssa nauraessa,
löydän ehkä jotain itsestäni
mikä täällä on liian lähellä
ettei näe
minä rakastan aurinkoa,
pieniä kauniita asioita
ja tulevaa tuntematonta
vaikka pelottaa hyvällä tavalla.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!