Tänäänkin aamuni alkoi sitruunaveden ryystämisellä, aamupalalla ja hetkellä itselleni, kun lapsetkin vielä nukkuivat. Tuntuu uskomattoman, kertakaikkisen mahtavalta ja vapaalta herätä ilman kiirettä, pohtia päivän kulkua ja tajuta, että mitään ei ole 'pakko'. Äitiyslomalla on hyvä olla. (Kuulostaapas laiskalta, kun vertaa aiempaa opiskelun, työn ja perhe-elämän yhdistämistä.) Kaikella aikansa.
Anoppi pyörähti päivällä käymään ja toi mulle löytämänsä kirppislöydön -täydellisen kevyen mekon! Mekko oli kuin henkäys. (Kuva alempana, v.keltainen/luonnonvalk. mekko.) Sit mentiin kävelylle ja kahville herkulliseen St.Honoreen. Ihana kun on tuollainen anoppi:)
Eilen meillä oli yövieraat vielä kylässä. Kameraan tallentui muutamia otoksia ihanista nauravista pellavapäistä. Tässä muutama.
Olla vanhempi -huolehtia joistain täysin riippuvaisista. Kantaa huolta, toivoa parasta, antaa se mitä itsellä annettavaa on. Kasvattaa ja ehdottomasti kasvaa myös itse lasten kautta. Tarkastella itseä ja omia käyttäytymismalleja -uskoa ja luottaa hyvään, armahtaa itseään ja olla herkkä lapsen tarpeille. Antaa tilaa kasvaa. Uskaltaa heittäytyä tuntemattomaan. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sanat ja verbaalinen kieleni eivät edes riitä kertomaan kuinka suuria tunteita vanhemmuus itsessä herättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!